Kalajoen mestauspaikoista ja viimeisistä kuolemantuomioista
Kalajoen ensimmäinen mestauspaikka on perimätiedon mukaan
sijainnut Vuorenkalliolla, tarkemmin kallion kaakkoispuolella. Myöhemmin
mestauspaikan sanotaan siirretyn muutaman kilometrin päähän kirkolta etelään
päin, Keihäsojan pohjoispuolelle, lähelle Simunansuota. Tämän mestauspaikan tarkka
sijainti ei ole tiedossa.
1600-luvulla kuolemantuomiot pantiin täytäntöön kaupunkien toreilla ja pitäjien kirkkomäellä. Seuraavalla vuosisadalla mestauspaikat väistyivät asutustaajamien ulkopuolelle muutaman kilometrin päähän. Syynä tähän oli se, että kasvavat alueet tarvitsivat maa-alat hyötykäyttöön, kaupungeissa asuin- tai kauppatonteiksi, maaseudulla viljelykseen. Vaikka mestauspaikkoja siirrettiin 1700-luvulla syrjemmäksi taajamista, sijoitettiin ne kuitenkin yleisten kulkuteiden varsille, johonkin ympäristöstä erottuvaan paikkaan. Kalajoella Keihäsojan varsi, ehkä lähellä silloista maantietä, vastaa melko hyvin tätä kuvausta.
Suur-Kalajoen alueen viimeiset rauhanajan kuolemantuomiot pantiin täytäntöön Ruotsin vallan lopulla. Viimeinen Kalajoella mestattu mies oli 30-vuotias talollisen poika Juho Pekanpoika Räihä Rautiosta. Hänet tuomittiin kuolemaan isänmurhasta ja tuomio pantiin täytäntöön 26. kesäkuuta 1793. Ajan tavan mukaan miehet mestattiin lyömällä heiltä oikea käsi ja kaula poikki. Molemmat näistä naulattiin paaluun kiinni ja ruumis vedettiin teilipyörän selkään niin pitkäksi aikaa, kunnes se mätäni tai haaskalinnut kalvoivat sen puhtaaksi.
Kolme viimeistä Kalajoella rauhanaikana mestattua olivat kaikki lapsenmurhasta kuolemaantuomittuja naisia. He olivat Kreeta Sofia Niilontytär Nyman, Maria Tuomaantytär Nevanperä ja Liisa Antintytär Koivisto. Kreeta Sofia Nyman oli 22-vuotias sotamiehen tytär Kokkolan maapitäjän (myöh. Kaarlela) Kaustarin kylästä. Hänen tuomionsa pantiin täytäntöön 9. helmikuuta 1795. Maria Tuomaantytär Nevanperä oli 21-vuotias talollisen tytär Ylivieskasta. Hänet mestattiin 18. heinäkuuta 1801. Liisa Antintytär Koivisto oli 27-vuotias piika Ylivieskasta. Hänen viimeinen päivänsä koitti 19. syyskuuta 1803. Naiset mestattiin tuolloin katkaisemalla heiltä kaula ja polttamalla ruumis roviolla.
Liisa Antintytär Koiviston mestauksesta on säilynyt seuraava nimismies Penronin 9. syyskuuta 1803 päiväämä ja Ylivieskan kirkossa luettu kuulutus:
”Korkiasti ylistettävän kuningallisen majestetin ja valdakunnan Vasan hofrätin, sijnä 8na päivänä edes mennehesä elokuusa ulos annetun päätöxen jälkehen, tule sijnä yhdexäntenä toista kymmenentenä (19) täsä syyskuusa, joka on ensimmäisestä maanantaista vicko tykö, pika Lisa Koivisto, tavallisella mestaus platsilla täällä joen susa ulos seisomahan kuoleman rangaistukxen, jota varten Ylivieskan seurakunnasta, josa hän julman rikoxensa on harjoitanut, tämän kautta tulee käsketyxi ja määrätyxi, että mjes talosta löydyttä itsensä mainittuna päivänä varhain huomenelta, enin osa mestaus platsilla ja kolmekymmentä mjestä minun tykönä, kaikki varustettu teroitetuilla seipäillä; jotka välttämättömäxi jälkehen elämisexi ilmoitetakon.”
Kaikki mestaukset niin naisten kuin miestenkin olivat julkisia. Sen kyläkunnan talonisäntien, jossa murha oli tapahtunut, piti edesvastuun uhalla saapua tilaisuuteen neljä kyynärää pitkät teroitetut seipäät mukanaan. Seipäistä muodostettiin piikkiaita mestauspaikan ympärille. Kun tuomion täytäntöönpanon tuli olla pelotuksena muille, niin vain raajarikoilla, vanhoilla ja heikoilla oli lupa jäädä pois tilaisuudesta.
Kuolemantuomio käytännössä lakkautettiin Suomen suuriruhtinaskunnassa vuonna 1826 keisarillisella asetuksella ja armahdusmääräyksellä. Miesten kuolemantuomiot korvattiin tästä eteenpäin karkotuksella Siperiaan pakkotyöhön. Naiset tuomittiin kuoleman sijaan elinikäiseen pakkotyöhön kotimaassa. Suomen viimeinen rauhanajan lakien perusteella toimeenpantu mestaus tapahtui Pieksämäellä 8. heinäkuuta 1825.
Lisätietoja:
Suur-Kalajoen historia I, s. 260–270.
Suur-Kalajoen historia II, s. 217–219.
http://www.kotiseutuliitto.fi/tutkija-kaipaa-tietoja-paikkakuntanne-historiallisista-mestauspaikoista
https://yle.fi/uutiset/3-9396883
http://nakokulmiaarkistosta.blogspot.fi/2014/01/pohjanmaan-pyoveleiden-jaljilla.html
http://mikroliitti.pp.fi/1-julkisetraportit/Kalajoki/Kalajoki%20Keskusta%20oyk%20Muinaisj%20inv%202015.pdf
1600-luvulla kuolemantuomiot pantiin täytäntöön kaupunkien toreilla ja pitäjien kirkkomäellä. Seuraavalla vuosisadalla mestauspaikat väistyivät asutustaajamien ulkopuolelle muutaman kilometrin päähän. Syynä tähän oli se, että kasvavat alueet tarvitsivat maa-alat hyötykäyttöön, kaupungeissa asuin- tai kauppatonteiksi, maaseudulla viljelykseen. Vaikka mestauspaikkoja siirrettiin 1700-luvulla syrjemmäksi taajamista, sijoitettiin ne kuitenkin yleisten kulkuteiden varsille, johonkin ympäristöstä erottuvaan paikkaan. Kalajoella Keihäsojan varsi, ehkä lähellä silloista maantietä, vastaa melko hyvin tätä kuvausta.
Suur-Kalajoen alueen viimeiset rauhanajan kuolemantuomiot pantiin täytäntöön Ruotsin vallan lopulla. Viimeinen Kalajoella mestattu mies oli 30-vuotias talollisen poika Juho Pekanpoika Räihä Rautiosta. Hänet tuomittiin kuolemaan isänmurhasta ja tuomio pantiin täytäntöön 26. kesäkuuta 1793. Ajan tavan mukaan miehet mestattiin lyömällä heiltä oikea käsi ja kaula poikki. Molemmat näistä naulattiin paaluun kiinni ja ruumis vedettiin teilipyörän selkään niin pitkäksi aikaa, kunnes se mätäni tai haaskalinnut kalvoivat sen puhtaaksi.
Kolme viimeistä Kalajoella rauhanaikana mestattua olivat kaikki lapsenmurhasta kuolemaantuomittuja naisia. He olivat Kreeta Sofia Niilontytär Nyman, Maria Tuomaantytär Nevanperä ja Liisa Antintytär Koivisto. Kreeta Sofia Nyman oli 22-vuotias sotamiehen tytär Kokkolan maapitäjän (myöh. Kaarlela) Kaustarin kylästä. Hänen tuomionsa pantiin täytäntöön 9. helmikuuta 1795. Maria Tuomaantytär Nevanperä oli 21-vuotias talollisen tytär Ylivieskasta. Hänet mestattiin 18. heinäkuuta 1801. Liisa Antintytär Koivisto oli 27-vuotias piika Ylivieskasta. Hänen viimeinen päivänsä koitti 19. syyskuuta 1803. Naiset mestattiin tuolloin katkaisemalla heiltä kaula ja polttamalla ruumis roviolla.
Liisa Antintytär Koiviston mestauksesta on säilynyt seuraava nimismies Penronin 9. syyskuuta 1803 päiväämä ja Ylivieskan kirkossa luettu kuulutus:
”Korkiasti ylistettävän kuningallisen majestetin ja valdakunnan Vasan hofrätin, sijnä 8na päivänä edes mennehesä elokuusa ulos annetun päätöxen jälkehen, tule sijnä yhdexäntenä toista kymmenentenä (19) täsä syyskuusa, joka on ensimmäisestä maanantaista vicko tykö, pika Lisa Koivisto, tavallisella mestaus platsilla täällä joen susa ulos seisomahan kuoleman rangaistukxen, jota varten Ylivieskan seurakunnasta, josa hän julman rikoxensa on harjoitanut, tämän kautta tulee käsketyxi ja määrätyxi, että mjes talosta löydyttä itsensä mainittuna päivänä varhain huomenelta, enin osa mestaus platsilla ja kolmekymmentä mjestä minun tykönä, kaikki varustettu teroitetuilla seipäillä; jotka välttämättömäxi jälkehen elämisexi ilmoitetakon.”
Kaikki mestaukset niin naisten kuin miestenkin olivat julkisia. Sen kyläkunnan talonisäntien, jossa murha oli tapahtunut, piti edesvastuun uhalla saapua tilaisuuteen neljä kyynärää pitkät teroitetut seipäät mukanaan. Seipäistä muodostettiin piikkiaita mestauspaikan ympärille. Kun tuomion täytäntöönpanon tuli olla pelotuksena muille, niin vain raajarikoilla, vanhoilla ja heikoilla oli lupa jäädä pois tilaisuudesta.
Kuolemantuomio käytännössä lakkautettiin Suomen suuriruhtinaskunnassa vuonna 1826 keisarillisella asetuksella ja armahdusmääräyksellä. Miesten kuolemantuomiot korvattiin tästä eteenpäin karkotuksella Siperiaan pakkotyöhön. Naiset tuomittiin kuoleman sijaan elinikäiseen pakkotyöhön kotimaassa. Suomen viimeinen rauhanajan lakien perusteella toimeenpantu mestaus tapahtui Pieksämäellä 8. heinäkuuta 1825.
Lisätietoja:
Suur-Kalajoen historia I, s. 260–270.
Suur-Kalajoen historia II, s. 217–219.
http://www.kotiseutuliitto.fi/tutkija-kaipaa-tietoja-paikkakuntanne-historiallisista-mestauspaikoista
https://yle.fi/uutiset/3-9396883
http://nakokulmiaarkistosta.blogspot.fi/2014/01/pohjanmaan-pyoveleiden-jaljilla.html
http://mikroliitti.pp.fi/1-julkisetraportit/Kalajoki/Kalajoki%20Keskusta%20oyk%20Muinaisj%20inv%202015.pdf
Kommentit
Lähetä kommentti