Kuka teki Kalajoen tapuliäijän?
Tutkimuskirjallisuudessa, paikallishistoriikeissa
ym. mainitaan että Kalajoen tapuliäijän teki vuonna 1815 tuntematon
reisjärveläinen kirvesmies. Kukahan tuo mies mahtoi olla?
Kirjastovirman nettisivuilla todetaan, että Kalajoen, Haapajärven ja Raution kirkonäijät muistuttavat toisiaan. Ja näinhän se on, Raution äijä vaan ei ole ihan yhtä pönäkkä kuin Kalajoen ja Haapajärven äijät. Raution kirkonäijän tekijäksi tiedetään Juho Typpö, aiemmin Verronen. Hänellä oli ollut maksuja seurakunnalle rästissä ja hän kuittasi ne tekemällä kirkolle uuden tapuliäijän. Tämä asia tuli ilmi, kun vuosi-pari sitten kerättiin tietoja Raution Typpöjen sukukirjaa varten ja Juho Typpön jälkeläiset kertoivat edellä mainitun tarinan.
Haapajärven kirkonäijän tekijä on myös tiedossa; hän oli reisjärveläinen Niilo Koskela. Hän veisti Haapajärven äijän 1800-luvun alussa. Sen verran saman näköisiä ovat Kalajoen ja Haapajärven äijät, että olisiko niin, että Niilo Koskela olisi tehnyt myös Kalajoen tapuliäijän?
Yleisesti näistä puu-ukoista käytetään nimitystä vaivaisukko. Niiden juuret ovat keskiaikaisissa uhritukeissa, joilla kerättiin varoja saraseenisotia varten ja myöhemmin köyhäinhoitoa varten. Uhritukkien vetovoimaisuutta ja tehoa buustattiin myöhemmillä vuosisadoilla veistämällä niistä ihmisenmuotoisia vaivaisia ja köyhiä. Suomessa vaivaisukkoja valjastettiin Suomen sodan (1808–1809) sotainvalidien asialle 1800-luvun alkupuolella ja niinpä monet sen aikaisista ukoista ovatkin jalka- ja käsipuolia.
Suomen vaivaisukoista valtaosa sijaitsee Pohjanmaalla. Miksi juuri täällä? Järkeenkäypä selitys on, että Suomen suurimmat laivanrakennustelakat sijaitsivat Pohjanmaalla 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuoliskolla. Laivanrakennusteollisuus tarvitsi tuolloin taitavia puuseppiä ja kirvesmiehiä. Laivoihin tehtiin monesti koristeellisia ihmishahmoisia keulakuvia, joten moni vaivaisukkojen veistäjä lienee työskennellyt myös laivatelakalla ja ehkä oppinut juuri siellä veistämään ihmishahmoja.
Mutta miksi Kalajoen, Raution, Haapajärven ja esim. Himangan ”vaivaisukot” eivät ole yhtään vaivaisen näköisiä? Kaikki vaikuttavat ennemminkin erittäin hyvinvoivilta, jopa herraskaisilta. Katso vaikka!
Kirkkoon mentiin entisaikoina aina parhaimmissa vaatteissa, pyhäpuvussa ja se osaltaan selittää mm. Kalajoen, Raution, Haapajärven ja Himangan ukkojen hienoa vaatetusta. Silti köyhillä vaivaisilla ei varmasti ollut varaa teettää itselleen silinterihattua ja hienoa lievetakkia. Oltiinko näillä seuduilla entisaikoina naapuripitäjiä vauraampia ja siksi teetettiin myös hienot kirkonäijät, eikä surkeita vaivaisukkoja? Kukapa tietää.
Tuosta nimityksestä, tapuliäijä vai vaivaisukko, muistan artikkelin Kalajoen seudussa tai Kalajokilehdessä n. 15 vuotta sitten. En muista artikkelin kirjoittajaa enkä oikeastaan mitään muuta artikkelista kuin vain sen, että kirjoittajan mukaan Kalajoen puu-ukkoa ei pidä kutsua vaivaisukoksi, vaan tapuliäijäksi.
Lisätietoja:
http://vaivaisukot.fi/hist.htm
http://www.kirjastovirma.fi/vaivaisukot/kalajoki
http://www.kolumbus.fi/~kj2731/kirkot/vaivaisukot/ukkoja.htm
Kirjastovirman nettisivuilla todetaan, että Kalajoen, Haapajärven ja Raution kirkonäijät muistuttavat toisiaan. Ja näinhän se on, Raution äijä vaan ei ole ihan yhtä pönäkkä kuin Kalajoen ja Haapajärven äijät. Raution kirkonäijän tekijäksi tiedetään Juho Typpö, aiemmin Verronen. Hänellä oli ollut maksuja seurakunnalle rästissä ja hän kuittasi ne tekemällä kirkolle uuden tapuliäijän. Tämä asia tuli ilmi, kun vuosi-pari sitten kerättiin tietoja Raution Typpöjen sukukirjaa varten ja Juho Typpön jälkeläiset kertoivat edellä mainitun tarinan.
Haapajärven kirkonäijän tekijä on myös tiedossa; hän oli reisjärveläinen Niilo Koskela. Hän veisti Haapajärven äijän 1800-luvun alussa. Sen verran saman näköisiä ovat Kalajoen ja Haapajärven äijät, että olisiko niin, että Niilo Koskela olisi tehnyt myös Kalajoen tapuliäijän?
Yleisesti näistä puu-ukoista käytetään nimitystä vaivaisukko. Niiden juuret ovat keskiaikaisissa uhritukeissa, joilla kerättiin varoja saraseenisotia varten ja myöhemmin köyhäinhoitoa varten. Uhritukkien vetovoimaisuutta ja tehoa buustattiin myöhemmillä vuosisadoilla veistämällä niistä ihmisenmuotoisia vaivaisia ja köyhiä. Suomessa vaivaisukkoja valjastettiin Suomen sodan (1808–1809) sotainvalidien asialle 1800-luvun alkupuolella ja niinpä monet sen aikaisista ukoista ovatkin jalka- ja käsipuolia.
Suomen vaivaisukoista valtaosa sijaitsee Pohjanmaalla. Miksi juuri täällä? Järkeenkäypä selitys on, että Suomen suurimmat laivanrakennustelakat sijaitsivat Pohjanmaalla 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuoliskolla. Laivanrakennusteollisuus tarvitsi tuolloin taitavia puuseppiä ja kirvesmiehiä. Laivoihin tehtiin monesti koristeellisia ihmishahmoisia keulakuvia, joten moni vaivaisukkojen veistäjä lienee työskennellyt myös laivatelakalla ja ehkä oppinut juuri siellä veistämään ihmishahmoja.
Mutta miksi Kalajoen, Raution, Haapajärven ja esim. Himangan ”vaivaisukot” eivät ole yhtään vaivaisen näköisiä? Kaikki vaikuttavat ennemminkin erittäin hyvinvoivilta, jopa herraskaisilta. Katso vaikka!
Kirkkoon mentiin entisaikoina aina parhaimmissa vaatteissa, pyhäpuvussa ja se osaltaan selittää mm. Kalajoen, Raution, Haapajärven ja Himangan ukkojen hienoa vaatetusta. Silti köyhillä vaivaisilla ei varmasti ollut varaa teettää itselleen silinterihattua ja hienoa lievetakkia. Oltiinko näillä seuduilla entisaikoina naapuripitäjiä vauraampia ja siksi teetettiin myös hienot kirkonäijät, eikä surkeita vaivaisukkoja? Kukapa tietää.
Tuosta nimityksestä, tapuliäijä vai vaivaisukko, muistan artikkelin Kalajoen seudussa tai Kalajokilehdessä n. 15 vuotta sitten. En muista artikkelin kirjoittajaa enkä oikeastaan mitään muuta artikkelista kuin vain sen, että kirjoittajan mukaan Kalajoen puu-ukkoa ei pidä kutsua vaivaisukoksi, vaan tapuliäijäksi.
Lisätietoja:
http://vaivaisukot.fi/hist.htm
http://www.kirjastovirma.fi/vaivaisukot/kalajoki
http://www.kolumbus.fi/~kj2731/kirkot/vaivaisukot/ukkoja.htm
Kirjoitus on julkaistu alun perin Kalajokiset -facebook-ryhmässä 17.3.2017
Kommentit
Lähetä kommentti