Matti Stormin tapaus marraskuussa 1825
4. joulukuuta 1825 Kalajoen emäpitäjän kirkkoraati kokoontui
jumalanpalveluksen jälkeen kirkon sakastiin selvittämään renki Matti Stormin
kuolemantapausta Pitkäsenkylällä marraskuun 27. ja 28. päivän välisenä yönä.
Läsnä olivat kappalainen Johan Gyllenberg ja kuudennusmiehet Pietari Himanka, Matti
Pitkänen, Johannes Untinen ja Lauri Sorvari. Paikalle oli kutsuttu kuultaviksi myös
henkilöitä, joiden kanssa Storm oli oletettavasti ollut viimeisenä tekemisissä:
Stormin leski Kaarina Tuomaantytär, Eerik ja Joosef Penttilä, Niilo Mattonen,
Pietari Saukko, Taavetti Pietarinpoika Nauha, Liisa Suvanto sekä Maria
Antintytär Liias.
Tässä vaiheessa herää kysymys, miksi kirkkoraati tutki epäselviä kuolemantapauksia? Vastaus löytyy vanhasta vuoden 1686 kirkkolaista, joka oli voimassa vielä 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Lain mukaan itsemurhan tehneet eivät olleet oikeutettuja kunniallisiin hautajaisiin, vaan heidät oli haudattava hiljaisin menoin. Tämän vuoksi ennen hautausta täytyi olla varmuus tai vähintäänkin vahva oletus siitä, että epäselvissä oloissa tapahtunut kuolema ei ollut itsemurha. Pitäjän nimismies oli toki päävastuussa tällaisten tapausten tutkinnasta, mutta kirkkoraati katsoi asiakseen avustaa ja ehkä osaltaan myös nopeuttaa prosessia, jotta vainaja saatiin haudattua oikealla tavalla mahdollisimman pian. Kirkkoraatien tutkintapöytäkirjat luovutettiin aina myös nimismiehen luettavaksi ja hän päätti tapausten jatkosta.
Edellä mainittuja henkilöitä haastattelemalla kirkkoraati sai selville, että Storm saapui myöhään 27. päivän iltana Tuuran talon saunalle, joka sijaitsi Pitkäsenkylällä, Kalajoen pohjapuolella, lähellä joen rantaa. Storm meni sisälle saunaan, jossa aikaisemmin mainittu Maria Liias oli ja istui tämän viereen lauteille. Jonkin ajan kuluttua Storm asettui lauteille makuulle ja nukahti. Tämän jälkeen Maria Liias poistui saunasta, mutta palasi sinne takaisin jonkin ajan kuluttua. Tällä välin Storm oli poistunut saunasta. Liias oletti tämän menneen kotiinsa joen eteläpuolelle. Stormin oletettiin ryypiskelleen ennen saunalle tuloaan, koska hän oli ollut tuolloin tavallista puheliaammalla päällä.
Storm yritti ylittää Kalajoen Joosef Penttilän veneellä, joka löytyi tapausta seuranneena päivänä joen eteläpuolelta. Veneestä löytyi ainoastaan Stormin myssy. Miehen ruumis löydettiin joesta samana päivänä. Raati uskoi että Storm oli yöllä liukastunut ja pudonnut veneestä jokeen, todennäköisesti sillä hetkellä, kun hän oli yrittänyt nousta joen eteläpuoleiselle rannalle. Vene oli ollut liukkaan kuuran peitossa jo edellisenä iltana ja joen reunat jäässä siltä kohdalta, jonne Stormin olisi pitänyt rantautua. Koska Storm yritti ylittää jokea yöllä, ei hän luonnollisestikaan pimeässä huomannut edellä mainittuja vaaroja. Raadin kuulustelemien henkilöiden mukaan pelastautuminen joesta kyseisellä paikalla olisi tuolloin ollut erittäin vaikeaa, koska siinä kohdalla, jonne Storm oli oletettavasti pudonnut, joki oli syvä ja virtaava jääsohjoinen vesi erittäin kylmää.
Kirkkoraati päätti että Stormin kuolemantapauksessa kyse oli onnettomuudesta, eikä ruumiin kunnialliselle hautaamiselle ollut estettä. 33-vuotias Storm haudattiin viikon kuluttua kirkkoraadin kokouksesta, 11. joulukuuta 1825. Hän jätti jälkeensä lesken ja puolivuotiaan tyttären.
Tässä vaiheessa herää kysymys, miksi kirkkoraati tutki epäselviä kuolemantapauksia? Vastaus löytyy vanhasta vuoden 1686 kirkkolaista, joka oli voimassa vielä 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Lain mukaan itsemurhan tehneet eivät olleet oikeutettuja kunniallisiin hautajaisiin, vaan heidät oli haudattava hiljaisin menoin. Tämän vuoksi ennen hautausta täytyi olla varmuus tai vähintäänkin vahva oletus siitä, että epäselvissä oloissa tapahtunut kuolema ei ollut itsemurha. Pitäjän nimismies oli toki päävastuussa tällaisten tapausten tutkinnasta, mutta kirkkoraati katsoi asiakseen avustaa ja ehkä osaltaan myös nopeuttaa prosessia, jotta vainaja saatiin haudattua oikealla tavalla mahdollisimman pian. Kirkkoraatien tutkintapöytäkirjat luovutettiin aina myös nimismiehen luettavaksi ja hän päätti tapausten jatkosta.
Edellä mainittuja henkilöitä haastattelemalla kirkkoraati sai selville, että Storm saapui myöhään 27. päivän iltana Tuuran talon saunalle, joka sijaitsi Pitkäsenkylällä, Kalajoen pohjapuolella, lähellä joen rantaa. Storm meni sisälle saunaan, jossa aikaisemmin mainittu Maria Liias oli ja istui tämän viereen lauteille. Jonkin ajan kuluttua Storm asettui lauteille makuulle ja nukahti. Tämän jälkeen Maria Liias poistui saunasta, mutta palasi sinne takaisin jonkin ajan kuluttua. Tällä välin Storm oli poistunut saunasta. Liias oletti tämän menneen kotiinsa joen eteläpuolelle. Stormin oletettiin ryypiskelleen ennen saunalle tuloaan, koska hän oli ollut tuolloin tavallista puheliaammalla päällä.
Storm yritti ylittää Kalajoen Joosef Penttilän veneellä, joka löytyi tapausta seuranneena päivänä joen eteläpuolelta. Veneestä löytyi ainoastaan Stormin myssy. Miehen ruumis löydettiin joesta samana päivänä. Raati uskoi että Storm oli yöllä liukastunut ja pudonnut veneestä jokeen, todennäköisesti sillä hetkellä, kun hän oli yrittänyt nousta joen eteläpuoleiselle rannalle. Vene oli ollut liukkaan kuuran peitossa jo edellisenä iltana ja joen reunat jäässä siltä kohdalta, jonne Stormin olisi pitänyt rantautua. Koska Storm yritti ylittää jokea yöllä, ei hän luonnollisestikaan pimeässä huomannut edellä mainittuja vaaroja. Raadin kuulustelemien henkilöiden mukaan pelastautuminen joesta kyseisellä paikalla olisi tuolloin ollut erittäin vaikeaa, koska siinä kohdalla, jonne Storm oli oletettavasti pudonnut, joki oli syvä ja virtaava jääsohjoinen vesi erittäin kylmää.
Kirkkoraati päätti että Stormin kuolemantapauksessa kyse oli onnettomuudesta, eikä ruumiin kunnialliselle hautaamiselle ollut estettä. 33-vuotias Storm haudattiin viikon kuluttua kirkkoraadin kokouksesta, 11. joulukuuta 1825. Hän jätti jälkeensä lesken ja puolivuotiaan tyttären.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Kalajokiset -facebook-ryhmässä 3.3.2017.
Kommentit
Lähetä kommentti