Viimeiset jalkapuurangaistukset Kalajoella

Vanhan kirkkolain aikana Kalajoen emäpitäjän kirkkoraati saattoi rangaista ihmisiä jalkapuulla. Rangaistusta edelsi yleensä kirkkoraadin puhuttelu ja joskus useampiakin raadin antamia varoituksia. Kirkkoraadin eteen haastettiin sakon uhalla ja haastajana toimi kirkkoherra tai joku muu papistosta. Kuudennusmiehet toimittivat haasteita asianosaisille ja tarpeen vaatiessa kävivät myös noutamassa heidät raadin eteen.

Siveetön elämä, avioepäsopu, juoppous, kortinpeluu, salakapakan pitäminen ja paloviinan trokaus saattoivat tuoda haasteen kirkkoraadin eteen 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Yleensä kirkkoraadin puhuteltavaksi joutui kuitenkin erilaisista laiminlyönneistä, kuten esim. vastahakoisuudesta opetella lukutaitoa ja kristinopinkappaleita, lintsaamisesta lukkarinkoulusta, rippikoulusta, lukukinkereiltä tai vuotuiselta ehtoolliselta.

Jalkapuurangaistus lakkautettiin Suomen suuriruhtinaskunnassa keisarillisella asetuksella 15. toukokuuta 1848. Kalajoen emäpitäjän viimeiset jalkapuurangaistukset oli kuitenkin langetettu ja pantu täytäntöön jo vuosia aikaisemmin, viimeisen kovan kurinpitäjän, rovasti Johan (Juhana) Frosteruksen (1751–1838) viimeisinä virkavuosina.

Viimeisiä jalkapuuhun tuomittuja Kalajoella olivat 59-vuotias syytinkimies Tuomas Harakka ja 32-vuotias renki Simo Kaarlo Juhonpoika Jylkkä. Heidän rangaistuksensa pantiin täytäntöön 26. kesäkuuta 1836. Harakan rangaistuksen syynä oli toistuva julkijuopottelu. Jylkkä joutui jalkapuuhun, koska oli laiminlyönyt kinkereillä käynnit ja sen lisäksi ollut laiska kirkossa kävijä.

Kaikkein viimeisin jalkapuuhun joutunut henkilö Kalajoella oli 14-vuotias tyttö nimeltä Kreeta Liisa Matintytär Kari. Hänen rangaistuksensa pantiin täytäntöön 21. toukokuuta 1837. Hän oli ollut ”laiska lukemaan” eli haluton oppimaan kristinopin kappaleita rippikoulussa, josta oli myös lintsannut.

Kalajoen emäseurakunnan jalkapuut eivät ole säilyneet meidän päiviimme asti. Todennäköisesti nämä kurinpitovälineet paloivat kuudennen kirkon mukana vuonna 1869.

Jalat kahleissa


Kirjoitus on julkaistu alun perin Kalajokiset -facebook-ryhmässä 7.3.2017.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kalajoen mestauspaikoista ja viimeisistä kuolemantuomioista

Kuva
Kalajoen ensimmäinen mestauspaikka on perimätiedon mukaan sijainnut Vuorenkalliolla, tarkemmin kallion kaakkoispuolella. Myöhemmin mestauspaikan sanotaan siirretyn muutaman kilometrin päähän kirkolta etelään päin, Keihäsojan pohjoispuolelle, lähelle Simunansuota. Tämän mestauspaikan tarkka sijainti ei ole tiedossa. 1600-luvulla kuolemantuomiot pantiin täytäntöön kaupunkien toreilla ja pitäjien kirkkomäellä. Seuraavalla vuosisadalla mestauspaikat väistyivät asutustaajamien ulkopuolelle muutaman kilometrin päähän. Syynä tähän oli se, että kasvavat alueet tarvitsivat maa-alat hyötykäyttöön, kaupungeissa asuin- tai kauppatonteiksi, maaseudulla viljelykseen. Vaikka mestauspaikkoja siirrettiin 1700-luvulla syrjemmäksi taajamista, sijoitettiin ne kuitenkin yleisten kulkuteiden varsille, johonkin ympäristöstä erottuvaan paikkaan. Kalajoella Keihäsojan varsi, ehkä lähellä silloista maantietä, vastaa melko hyvin tätä kuvausta. Suur-Kalajoen alueen viimeiset rauhanajan kuolemantuomiot pantii...
Lue lisää

Kalajoen ruotusotilastorpista ja sotilasnimistä

Kuva
Kalajoen emäpitäjässä sijaitsi n. 30 ruotusotilastorppaa vuosina 1733–1809. Torpissa perheineen asuvat ruotusotamiehet kuuluivat Pohjanmaan jalkaväkirykmentin Lohtajan ja Pyhäjoen komppanioihin. Alla lueteltuna sotilastorppien nimet, jotka olen poiminut Suur-Kalajoen historia II :sta sekä Ilpo Kojolan kirjasta ”Ruotusotilaat Kala- ja Pyhäjokilaaksoissa 1733–1809” . Kirja on erinomainen hakuteos kaikille sukututkijoille, joiden esi-isistä löytyy Kala- ja Pyhäjokilaaksoissa eläneitä ruotusotamiehiä. Lisätietoja Ilpo Kojolan nettisivuilta . Kojolan kirjassa on lueteltu kaikki em. jokilaaksojen sotamiehet sotilasnimineen, perheineen (jotkut jopa lastenlapsiin asti), palvelusvuosineen, mihin sotiin osallistui, myönnettiinkö eläkettä jne. Kirjaan on myös liitetty jokaisen sotilastorpan katselmukset 1700-luvulta, joista käy ilmi mitä rakennuksia torppiin kuului, missä kunnossa ne olivat jne. Näyttää siltä, että joistakin sotilastorppien nimistä on erilaisia tulkintoja. Osan nimi on va...
Lue lisää

Mistä kalajokiset ovat peräisin?

Kuva
Lueskelin erään Kalajoen kirkonkirjan sivulla olevia rovasti V.H. Kiviojan muistiinpanoja vuodelta 1945. Hän arvioi sen hetkisen Kalajoen väestön olevan alkuperältään: 12 % kainulaisia 12 % karjalaisia 50 % Vetelinjokilaaksosta 8 % Kokkolan seudun ruotsalaisia 4 % Etelä-Pohjanmaalta 7 % ”kappeleista” 7 % pohjoisempaa Kappeleilla Kivioja tarkoittanee entisiä Suur-Kalajoen pitäjiä (pl. emäpitäjä Kalajoki): Rautio, Alavieska, Ylivieska, Sievi, Nivala, Haapajärvi ja Reisjärvi. Kainuulla lienee alkujaan tarkoitettu Pohjanmaata, jotakin Pohjanmaan osaa tai Perämeren rannikkoseutua. Rannikkoseudun (alkuperäiset?) asukkaat olivat siten ”kainulaisia”. Teorioita on nykyään useampia. Keskiajalla Länsi-Suomessa tuli käyttöön termi ”Pohjanmaa” ja ”pohjalaiset”. Termit ”Kainuu” ja ”kainulaiset” tarkoittaen Pohjanmaata ja pohjalaisia säilyivät kuitenkin vielä tämän jälkeen, varsinkin Itä-Suomen murteissa. Myöhemmin Kainuu vakiintui nykyisen Kajaanin ja sitä ympäröivien pitäjien maakunna...
Lue lisää