Kalajokisia koulumestareita
Ennen ensimmäisten kansakoulujen
perustamista lasten ja nuorten opetuksesta vastasi Kalajoella kirkko.
1700-luvulla ja 1800-luvun alussa opetuksen pääasiallisena tavoitteena oli
nuorten ripille pääsy ja sitä kautta saatu ”naimalupa”. Jotta rippikouluun
pääsi, oli sitä ennen hankittava riittävä lukutaito, joko kotoa vanhemmilta tai
lukkarinkoulusta. Lastensa koulunkäynnin laiminlyöviä vanhempia uhkasi 16
killingin sakko pitäjän köyhäinkassaan. Jos sakkoa ei ollut varaa maksaa,
rangaistuksena oli jalkapuu.
14. syyskuuta 1806 Kalajoelle palkattiin lastenopettajia, tai koulumestareita, joiksi heitä myös nimitettiin. Työmies Antti Järn (1767–1809) ryhtyi opettamaan Pohjankylän ja Etelänkylän lapsia, itsellinen Juho Mustola (1768–1814) vastasi Pitkäsenkylästä ja Rahjankylästä, renki Heikki Falk (1777–1831) Käännänkylästä ja Mehtäkylästä ja entinen sotamies Antti Trast (1746–1809) otti vastuulleen Tyngän lapset.
Koulumestarin palkka oli 24 killinkiä kultakin lukemaan oppineelta lapselta. Tuon ajan mittapuulla se ei ollut kovin häävi korvaus. Edellä mainitut herrat eivät ehtineet hoitaa opetustointaan kovin pitkään, sillä Antti Järn kuoli punatautiin tammikuussa 1809 ja Antti Trast keuhkotautiin saman vuoden huhtikuussa. Heikki Falk oli muuttanut Ylivieskaan jo heinäkuussa 1808.
Lastenopetus oli Kalajoella 1810- ja 1820-luvulla pitkiä aikoja pelkästään lukkarin ja papiston vastuulla. Vuoden 1825 rovastintarkastuksessa tosin todettiin, että pitäjässä asui ”vanha ja hyväntahtoinen” talollinen Jeremias Simonpoika Kärkinen (1774–1851), joka oli ottanut vastuulleen lasten alkeisopetuksen. Jeremias Simonpoika oli syntyisin Sievistä, Kyrölän sukua, asunut aikaisemmin Alavieskan Vierimaassa, josta oli muuttanut perheineen Kärkiseen vuonna 1820.
Kirkkoherra Johan Frosterus päätti parantaa lastenopettajien palkkausta. Hän esitti vuonna 1819 pitäjään palkattavaksi kiertävää koulumestaria, joka saisi ”vapaan ruuan, lämmön ja asunnon”. Varsinaista palkkaa maksettaisiin opetustyön edistymisen mukaan. Lapsi, joka oppi tuntemaan aakkoset täydellisesti, tuottaisi opettajalleen 32 killinkiä ja aapiskirjan hyvän tavaamisen taidon saavuttanut lapsi yhden riksin (riikintaaleri) ja 16 killinkiä. Lisäksi koulumestari saisi yhden riksin jokaisesta lapsesta, joka pääsisi opinnoissaan niin pitkälle, että kykenisi joko tavaamaan tai välttävästi lukemaan katekismusta. Frosteruksen esitys hyväksyttiin ja alettiin etsiä sopivaa henkilöä.
1820-luvulla Kalajoen kiertäväksi koulumestariksi valittiin sotamiehen poika, hatuntekijän kisälli Johan Kuhlman (1788–1846). Hän oli syntynyt Kalajoella ja ollut hatuntekijän opissa Kokkolassa useita vuosia. Hänen isänsä lienee ollut kotoisin Kokkolasta, äiti oli Mehtälän sukua Kalajoelta. Johan Kuhlmanin vaimo Anna oli Pietari Kaakon tytär Tyngältä. Kuhlman hoiti koulumestarin tointa kuolemaansa saakka.
Kuhlmanin jälkeen Kalajoen koulumestariksi ryhtyi puutarhuri Fredrik Lind (1781–1852). Hän oli kotoisin Turusta ja oli ollut puutarhurimestarin opissa Lopella 1800-luvun alussa. Hän oli muuttanut vaimoineen Kalajoelle vuonna 1810. Fredrik Lind hukkui tapaturmaisesti Rahjankylässä joulukuussa 1852.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Kalajokiset -facebook-ryhmässä 7.4.2017
14. syyskuuta 1806 Kalajoelle palkattiin lastenopettajia, tai koulumestareita, joiksi heitä myös nimitettiin. Työmies Antti Järn (1767–1809) ryhtyi opettamaan Pohjankylän ja Etelänkylän lapsia, itsellinen Juho Mustola (1768–1814) vastasi Pitkäsenkylästä ja Rahjankylästä, renki Heikki Falk (1777–1831) Käännänkylästä ja Mehtäkylästä ja entinen sotamies Antti Trast (1746–1809) otti vastuulleen Tyngän lapset.
Koulumestarin palkka oli 24 killinkiä kultakin lukemaan oppineelta lapselta. Tuon ajan mittapuulla se ei ollut kovin häävi korvaus. Edellä mainitut herrat eivät ehtineet hoitaa opetustointaan kovin pitkään, sillä Antti Järn kuoli punatautiin tammikuussa 1809 ja Antti Trast keuhkotautiin saman vuoden huhtikuussa. Heikki Falk oli muuttanut Ylivieskaan jo heinäkuussa 1808.
Lastenopetus oli Kalajoella 1810- ja 1820-luvulla pitkiä aikoja pelkästään lukkarin ja papiston vastuulla. Vuoden 1825 rovastintarkastuksessa tosin todettiin, että pitäjässä asui ”vanha ja hyväntahtoinen” talollinen Jeremias Simonpoika Kärkinen (1774–1851), joka oli ottanut vastuulleen lasten alkeisopetuksen. Jeremias Simonpoika oli syntyisin Sievistä, Kyrölän sukua, asunut aikaisemmin Alavieskan Vierimaassa, josta oli muuttanut perheineen Kärkiseen vuonna 1820.
Kirkkoherra Johan Frosterus päätti parantaa lastenopettajien palkkausta. Hän esitti vuonna 1819 pitäjään palkattavaksi kiertävää koulumestaria, joka saisi ”vapaan ruuan, lämmön ja asunnon”. Varsinaista palkkaa maksettaisiin opetustyön edistymisen mukaan. Lapsi, joka oppi tuntemaan aakkoset täydellisesti, tuottaisi opettajalleen 32 killinkiä ja aapiskirjan hyvän tavaamisen taidon saavuttanut lapsi yhden riksin (riikintaaleri) ja 16 killinkiä. Lisäksi koulumestari saisi yhden riksin jokaisesta lapsesta, joka pääsisi opinnoissaan niin pitkälle, että kykenisi joko tavaamaan tai välttävästi lukemaan katekismusta. Frosteruksen esitys hyväksyttiin ja alettiin etsiä sopivaa henkilöä.
1820-luvulla Kalajoen kiertäväksi koulumestariksi valittiin sotamiehen poika, hatuntekijän kisälli Johan Kuhlman (1788–1846). Hän oli syntynyt Kalajoella ja ollut hatuntekijän opissa Kokkolassa useita vuosia. Hänen isänsä lienee ollut kotoisin Kokkolasta, äiti oli Mehtälän sukua Kalajoelta. Johan Kuhlmanin vaimo Anna oli Pietari Kaakon tytär Tyngältä. Kuhlman hoiti koulumestarin tointa kuolemaansa saakka.
Kuhlmanin jälkeen Kalajoen koulumestariksi ryhtyi puutarhuri Fredrik Lind (1781–1852). Hän oli kotoisin Turusta ja oli ollut puutarhurimestarin opissa Lopella 1800-luvun alussa. Hän oli muuttanut vaimoineen Kalajoelle vuonna 1810. Fredrik Lind hukkui tapaturmaisesti Rahjankylässä joulukuussa 1852.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Kalajokiset -facebook-ryhmässä 7.4.2017
Kommentit
Lähetä kommentti