Kahvi tuli Kalajoen talonpoikaistaloihin 1850-luvulla

Kalajoen talonpoikaisväestön perukirjoista voi päätellä, milloin pitäjän rahvas alkoi juomaan kahvia. Isäntien ja emäntien jäämistöistä löytyy melko yleisesti kahvipannuja ja kahvikuppeja jo 1860- ja 1870-luvuilta. Myös 1850-luvulla kuolleilta löytyy joitain kahvipannuja, mutta ei vielä 1840-luvulla kuolleilta, ei ainakaan talonpoikaisväestöltä. Säätyläisten jäämistöistä kahvivälineitä löytynee jo paljon aikaisemmin, ehkä jo 1700-luvun puolelta. Alkuun kahvi todella olikin herrojen herkku ja varakkaiden juoma. Vauraimmissakin talonpoikaistaloissa sitä juotiin alkuun vain sunnuntaiaamuisin.

Tyngällä 28. joulukuuta 1858 kuolleen Kaisa Sofia Kaarlentytär Perhe l. Tiinasen ja samalla kylällä 21. maaliskuuta 1856 kuolleen Aabraham Aabrahaminpoika Konun jäämistöistä löytyy ensimmäisiä Kalajoen talonpoikaisväestön kahvipannuja. Aabraham Konu oli kotoisin Ylivieskan suunnnalta ja Kaisa Sofia puolestaan ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta, Kokkolan pitäjän Kaustarin kylältä, Tyllin talosta. Etelänkylällä 2. maaliskuuta 1862 kuolleen pitäjänsuutari Aabraham Mikonpoika Ahlbäckin jäämistöstä löytyy kahvipannun lisäksi posliininen muki, kaksi paria posliinisia kahvikuppeja sekä kaksi posliinista talriikkia, eli kahvikupin alulautasta. Näiden lisäksi hänen jäämistöstään löytyy vielä hopeinen teelusikka. Melkoisen hienostelevaa, suorastaan tyylikästä.

1800-luvun kahvipannut valmistettiin kuparista. Kyseinen metalli johti hyvin lämpöä, mutta siitä valmistetuista astioista liukeni helposti myrkkyjä keitettävään nesteeseen. Ongelma ratkaistiin tinaamalla kuparipannun sisäosat. Jos pannuun tuli suurempi lommo tai siitä irtosi palanen, pyrittiin se korjauttamaan jos vain mahdollista, sillä kupari oli kallista materiaalia. Kahvinjuonnin yleistyminen tiesikin töitä kuparisepille ja tinureille, eli kattilan- ja pannunpaikkaajille. Suomessa kierteli talosta taloon tinureita korjaamassa käytössä kuluneita kuparipannuja vielä 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla.

Melko yleisesti vielä 1800- ja 1900-lukujen taitteessa kahvipavut ostettiin raakana, paahdettiin itse kotona paistinpannulla ja jauhettiin morttelissa. Kahvimyllyt ja prännärit eli polttimet eli kahvipaahtimet yleistyivät vasta 1900-luvun puolella. 1920-luvun lopulla valmiiksi paahdetun kahvin myynti ylitti raakakahvin myynnin Suomessa. Prännäreiden aikakausi jäi melko lyhyeksi.